Berat Unescon Maailmaperintökohde

Kävimme Beratin kauniissa kaupungissa 2018 kesäkuussa.

Jätimme silloin reilun vuoden ikäisen tyttömme hoitoon mummulaan. Mukaan Beratiin lähti silloin ensimmäistä kertaa Albaniassa ollut siskoni ja Ariksen veli ja sisko. Kaikki paitsi Aris olivat Beratissa ensikertaa. Meillä oli siis auto täynnä sisaruksia ja ensikertalaisia. Lähdimme ennen puolta päivää ajelemaan Fieristä Beratiin jonne ajoi alle 2h. Päivä oli kuuma niin kuin kesäkuussa yleensä on mutta onneksi pilviäkin oli jonkun verran.

Samantien kun saimme automme parkkiin Beratissa (oli ilmainen) lähdimme hieman kävelemään kohti Osumjoen siltaa ja ruokapaikkaa koska nälkähän meillä jo oli. Otimme hieman turistikuvia sillalla ja jatkoimme matkaa. Toiselle puolta jokea on kivoja ruokapaikkoja jossa voi syödä terassilla ja ihailla tuhannen ikkunan kaupunkia ja ylös nousevaa linnoitusta.

Ariksen veli poseeraa sillalla. Kuva: Mirva Rannisto

Ariksen veli poseeraa sillalla. Kuva: Mirva Rannisto

Ravintolassa ruoka oli jälleen hyvää tilasimme eri ruokia ja jaoimme niitä keskenämme. Viiden hengen ruoat oluilla ja viineillä taisivat maksaa yhteensä 35e ja kaikilla vatsa tuli todella täyteen, edullista jälleen. Ottaen huomioon että olimme turistien suosimassa kohteessa. Pienen ruokalevon jälkeen (en tiedä oliko hyvä idea syödä ennen nousua) lähdimme vanhan kaupungin puolelle josta lähdimme nousemaan mukulakivikatua kohti ylös. Ariksen sisko osasi kertoa että Beratin kaupungissa näillä mukulakivikaduilla on kuvattua monia elokuvia ja musiikkivideoita. Albanialaiset rakastavat perinteistä albanialaista musiikkia ja niitä kuunnellaan ja katsellaan paljon. Varsinkin sisko oli erityisen haltioissaan ja otin hänestä muutamia kuvia. Muuten alhaalla olevat kadut olivat viehättäviä ja sieltä löytyi kahvipaikkoja ja joitain majapaikkoja. Myös joitain moderneja hotelleja.

Jo alusta kävi selväksi että nousuun ei korkokengät sovellu vaan jotkut jalassa hyvin istuvat kengät. Pikku hiljaa kun nousu vaan jatkui ja jatkui eikä juuri ketään enää naurattanu ruoan ja lämpötilan jälleen ollessa +30 tienoilla, mietin että oliko nyt tämä reissu hyvä idea? Kaikki alas tulevat turistit olivat todella kannustavia "you are almost there" joten heilläkin taisi olla hieman hankala, tämä nosti motivaatiota. Mutta pieni nousu pitkän loman jälkeen tekee kyllä ihan hyvää. Jos nousu on jostain syystä hankala niin autolla pääsee kaupungin uudelta puolelta myös ylös asti. Nousu kesti ehkä 30min ja koko seurue oli aika hengästynyt. Pieni vesipullo kannattaa varata mukaan.

Sitten tuli linnoituksen portit ja portilla maksettiin pieni pääsymaksu linnoitusalueelle. Aris maksoi ja hän muisteli sen olleen 100L eli noin 80senttiä, eli ei juuri mitään. Linnoituksen alue oli viehättävä joitain majataloja, pieni kauppa, kahviloita, mummoja myymässä käsitöitä, lapsia potkimassa jalkapalloa jne. Ja kävi nopeasti selväksi että linnoituksella tosissaan asutaan, siellä oli pieniä omakotitaloja joissa pihoilla oli kanoja ja koiria niin kuin muallakin Albaniassa, tosin näkymät ylhäältä olivat aika jees. Mikäs siinä sitten.

Alueella oli ikonimuseo jonne Ariksen sisko ja minun siskoni meni, sinne oli erikseen vielä pääsymaksu ehkä noin 2e/per naama. Me jäimme istuskelemaan ulkopuolelle ja seuraamaan italiaisturistien saamaa opastusta kyseisestä alueesta ja historiasta (ihan kun italiaa ymmärtäisin). Muutama pikku kisukin taisi jaloissa pyöriä.

No sitten asiaan, löysimme vanhan linnan aivan kukkulan huipulta ja täällähän ne parhaat näkymät olivat! Todella upeat maisemat alas kaupungille ja pikkuruinen joki virtasi alhaalla. Ehdottamasti valokuvauksen arvoinen paikka! Huipulla kelpasi istuskella ja katsoa maisemia. Ja mikä oli yllättävää bongasin ensimmäistä kertaa Albaniassa olleena suomalaisen pariskunnan, mutta kohde on toki suomalaisille mukava, voi harrastaa liikuntaa ja kulttuuria samaan aikaan :D Siskonikin tästä tykkäsi. Kukkulan laella oli myös kiva puutarhassa oleva kahvila.

Upeat näkymät linnoituksen huipulta. Kuva: Mirva Rannisto

Upeat näkymät linnoituksen huipulta. Kuva: Mirva Rannisto

Mietin että romanttisella lomalla jos kiertäisin eri kohteita Albaniassa voisin yöpyä kukkulan laella olevassa pienen pienessä majatalossa. Se olisi varmasti aika idyllistä ja jännittävää. #romanttinenloma

Pian alkoi kävely alas, sillä tuntui että turistihommat oli siltä päivältä tehty. Alaspäin kävely olikin aivan ihanaa ja oli mukava katsella ylös käveleviä hikisiä ja punanaamaisia turisteja. hehhe. Ostimme vähän evästä ja juotavaa matkaan ja lähdimme autolla kotiin. Mukava päiväreissu ja ehdottomasti näkemisen arvoinen jopa Unescon maailmaperintökohteiden listalla oleva kaupunki.

Mirkku poseeraa Beratin linnoituksella. Kuva: Anna Rannisto

Mirkku poseeraa Beratin linnoituksella. Kuva: Anna Rannisto

Jos olisimme viettäneet alueella enemmän aikaa olisin ehdottomasti mennyt varmaan Albaniaan yhteen isoimpaan viinitilaan. Se saattaa olla jopa maan suurin ja Aris kertoi että sieltä tulevaa viiniä viedään muihin maihin. Albanialaista viiniä ei vielä viedä hirveästi muihin maihin pienen tuotannon vuoksi, mutta makuhan on aivan priimaa. Monesti paikallisilla saattaa olla rypäleitä sen verran omalla maalla että siitä tehdään viiniä omiksi tarpeiksi. Mutta seuraavan kerran Beratissa tulen maistelemaan viinejä. Viinitilan nimi on Nurella winery ja sen sivuille pääset tästä. Se ei ihan ole Beratin kaupungissa vaan sinnekin ajelee 20-30min.

Lisäksi Beratin alueella voit harrastaa koskenlaskuja, siitä enemmän tietoa tästä.

Beratista eteläänpäin pikku mutkatietä noin 45-60min tulee upea kohde Bogova, jossa on vesiputous - näitä ei Albaniassa ole monia. Vesiputouksen alla pääsee myös uimaan. Me emme täällä käyneet, mutta tulemme varmasti toiste käymään. Eli vinkkinä jos viihdyt Beratin alueella ainakin yhden yön. Pääset tutustumaan Bogovaan tästä.

Kaupungissa on myös muita mahdollisuuksia, mutta tässä mielestäni tärkeimmät :)

- Mirva